Odotusta

 Kevät on odotusta. Minä odotan krookusten avautumista, krookukset auringon paistetta mikä avaisi niiden terälehdet.

 

Vesi odottaa kantajaa, sauna lämmittäjää. Teen sen jahka kerkeän, ei ole kiire minnekkään, on vain ihanasti aikaa joka tosin juoksee nykyisin liiankin nopeasti. Mihin sillä on kiire?

 

 

Sammakkobeipit on alullaan. Ne odottavat lämmintä säätä, tarpeeksi vettä, sitä ettei kukaan niitä häirisisi. Minä odotan sammakoita, ne ovat niin ihania, varsinki ne beipit. Mutta siihen on aikaa, monlaista ilmaa sopii siihen ennenkuin sammakot ovat valmiit.

 

 

Vaan järvi ei enää odottanut. Se karisti jäät niskastaan.

 

 

Seikkailia-Sid

Orava on tehnyt pesänsä linnunpönttöön ja siellä on kolme beipiä. Oikeestaan kaksi kun Seikkailia-Sid tulla rojahti alas, liika uteliaisuus kun on pelkästään haitaksi. Eilen se tapahtui ja Sid ei päässyt enää ylös. Kaikki raajat tuntuu toimivan vaan ei jostain syystä oravalapsi pääse metriä ylemmäs. Se löysi turvapaikan saunanlattian alta. Eilen huomasin miten se kurkistelee maailmaa kissanluukusta. Odotin, josko emo kantaisi sen takasin pesäänsä mutta niin ei käynyt.

 Aamulla koran kanssa lenkille lähtiessäni näin Seikkailia-Sidin taas. Aattelin jotta nyt tarttee tehä jottai ja soitin TESY:yyn ja sain Heidiltä ohjeet miten toimia. Jos mahdollista niin kiikuta pesään. Ei onnistu, orava on nopeampi minua. Sitä voi yrittää ruokkia ja tämähän minulle käy. Nyt on lapsonen saanut omenaa jota se oli hieman järsinytkin jo. Leipä ja porkkana on myös erinomista oravan sapuskaa ja vettä voi antaa imeyttämällä se siihen leipään. Toivottavasti Seikkailia-Sid pärjää, sillä riittäis kerrottavaa tästä vielä lapsenlapsilleenki.

Seikkaia-Sid

 Lumet on sulaneet lähes kaikki. Pelloille on tullut tulvajärviä missä joutsenet, hanhet ja sorsat viihtyvät. Kurjet käysketelee rannoilla. Ja pikkulinnut, niitä on pilvinpimein tullut. Laulurastaat lurittelevat aamuin illon ja västäräit etsivät sopivia pesäpaikkoja.

Kurkia vielä lumien aikaan kuvattuna

Pää sekos pääsiäisestä

Nyt on menny jo pitkälle toista viikkoa vai kolmattako jo kun en ole viitsinyt blogata yhtikäs mitään. Kevät tulee, se on vissi, vaikka varis ei vielä viittä raaku. Olen innostunut nyt askartelusta ja kävinki sellainen pikakurssin missä kankaasta kovetetaan patsaita. Helppoa, mutta aikaa vievää se on. Kursseilla tein kissan ja kotona innostuin tekemään itselleni ADHD-lapsen. Se, vai pitääkö sanoa hän, ei vielä ole valmis. Kaipaa hienosäätöä ja lakkaa pinnalle. Mutta tästä pienokaisesta lisää sitte joskus.

 Keskiviikkona 27.3 kävin vanhemman tyttäreni kanssa kansallisoopperassa kattomassa Mozartin Figaron häät mikä oli hauska. Naurun pyrähdyksiä kuulu muultakin kuin minun suustani. Pituutta tällä nautinnolla oli 3,5 h. Mikä parasta en eksynyt tällä kertaa oopperan veskiin. Ainasta jännitystä tuo myös se, että ehditäänkö bussiin/junaan vai joudutaanko odottamaan kovinki pitkän ajan seuraavaa kulkuneuvoa. Hieman kyynnärpää taktiikkaa käyttän rynnin narikkaan hakeemaan meittin palttoot sekä Helsingin tuliaiset. Sitte puoltajuoksua lähimmälle ratikkapysäkille, naputella maksu kännykkään ja varmisttettava vielä kuskilta "Meneek tää ton Lasipalatsin kohral?" johon kuski hieman vinoon hymyille, "Joo, nämä menee sinne kaikki." Ens kerralla en sitte kysy, toivottavasti mustan sitte kans.

 Asemalla melkeen juoksin päin Michael Monroeta. Se herkku oli tulossa samaan junaan kanssamme ja kun hän ohitti minut kulkiessaan käytävään pitkin sain hältä hymyn! Jes! oon melkeen sukua julkkikselle. Jäätiin Saloon ja tiirailtiin näkyiskö vielä tätä namua ikkunasta niin nähtiinhän me. Siellä hää veteli sikeitä junanikkunaan nojaillen, ei nähnyt meidän heilutuksia mikä taitaa olla ihan hyvä asia, näin jälkeenpäin ajatellen.

Sitten torstaina se  alko. Mulla oli olo: ny on sunnuntai ja sitä on jatkunut tähän päivään asti. Nyt kyllä jo hieman helpottaa alkaa arki tuntumaan taas arjelta. Pääsiäisen pyhät ovat olleet enemmän kuin hyviä ilmojen puolesta. Aurinkoa ja pientä pakkasta, mikä onkaan ihanempaa pitkillä vapailla. Käytiin mökillä saunomassa ja avannossa liikoja kuumuuksia kropasta huuhtomassa järveen. Ja kun siellä ollaan niin pitihän sitä myös grillata, joten nyt on mökkikausi virallisesti korkattu tämän vuoden oslta käyntiin.

 Verottajalta tuli hyviä uutisia; saan palutusta, vähän mutta kumminki takas. Jes!!