ASUJA JA ALPAKOITA

Viime tiistaina käytiin Meri-Teijossa Mathildedalissa alpakkatilalla missä Esterin nuoret yrittäjänaiset järjestivät alpakkatilallisten kanssa yhteisen muotinäytöksen. Salon yrittäjät olivat tuoneet paikalle mediaväkeä tutustumaan Salon ja sen ympäristön yrittäjiin. Paikka oli todella kaunis ja päätinkin käydä siellä ensi kesänä "oikeen kunnolla", eli ajan kanssa ilman stressiä ja pressiä. Suomen pienin kivikirkko on Teijossa ja sen haluan nähdä sisältä. Ohin mentiin siitä ja päältäpäin rakennus on mitä kaunein, melkeen päihittää Tyrvään pyhän Olavin kirkon.



Mediaväki on juuri saapunut paikalle ja mallit odottavat vuoroaan.



Suloiset mallitytöt yllään Tiina Talvikin suunnittelemat liehuvahelmaiset kesämekot.
 
 



Ohi on!




 



Ja niitä alpakoita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Herätin huomiota

 Eilen käytiin kääntymässä Turussa. Haettiin toinen penska kotiin ja toista käytiin ohimennen moikkaamassa eräässä vintagemyyjäisissä. Päivä oli lämmin joten sai pukeutua sen mukaan hiattomaan kesämekkoon. Mulla on olassa kuva Elämäni Koirasta jota ihmiset kyllä kattelee mutta harva uskaltaa tulla juttelemaan siitä yhtään mitään. Vaan nyt tuli eräs kiinnostunut keskustelemaan siitä. Minulla on aina valtavan pollee olo kun saan esitellä sitä, kertoa miten sen kuvan on tehnyt euroopan kymmenen parhaan tatuoijan listalle rankattu taiteilija. Tämä nainen oli kiinnostunut siitä, kun on itse hankkimassa kuvaa omasta koirastaan eikä oikeen tiennyt kenelle mennä sitä kuvaa ottamaan. Itse tietenki hehkutin Lasse Sjöroosia Individual Inkistä, mutta totesin samaan hennegen ettei sinne pääse ku joskus parin vuoden kuluttua. Hälle kun on todellakin varauskirja buukattu täyteen vuoden  2015 helmikuuhun! Itse sain olla tyytyväinen kun odotusta oli vaan kolmisen kuukautta.

 Puutarhamyymälässä käytiin ku se oli matkan varrella. Kävin kattomassa joko ovat saaneet syyssyrikkänsä myyntiin vaan eipä niitä ollut. Tahdon sellasen perhosbaarin itselleni! Pari tuijaa sitte ostettiin ja toiset kävi ne istuttamassa möksälle. Tänään täytyy käydä siellä toteamassa tulivatko oikeisiin paikkohin.

 

 

Elämäni Koira

Suwi tuli

Tänään aamulla, koiraa piipittäessä kuulin käen kukkuvan. Eipä tuo kukkunut kuin pari-kolme kertaa. Viime vuonna kukkus niin, että sen mukaan eläisin pitkälle yli 100 vuotiaaksi. No, jos tämä kompensoi ja elämänpituus on jotenkin normaali. Kaupungista kun tultiin ukko-kullan kanssa huomattiin neljä pääskystä joten kesä on sitte virallisesti alkanut.

 Käytiin taas mökillä saunomassa. Vesi järvessä oli  15 astetta ja sen olivat huomanneet myös hirmu määrä sammakoita. Niitä oli pitkin rantaa kurnuttamassa ja kurluttamassa, ne uivat ja kelluivat ja kosiskelivat. Eli uusia beipisammakoita on luvassa. Viimekesänä niitä bepejä oli todella runsain mitoin, en milloinkaan ennen ollut nähnyt sellaista määrää minisammakoita. Piti olla tarkkana mihin astuu, ettei näitä söpöliinejä tallois jalkoihin.

 Lisäksi kirsikkana kakun päällä nähtiin tarhuri, ensmäinen tälle vuodelle. Tarttee ilmotella siitä tänne http://users.utu.fi/pakisa/Kaarmehavainnot.html .

HELLsinki, osa 2

Viikonloppuna oli jälleen kerran suuntana Helsinki. Tällä kertaa käytiin Kaapelitehtaalla kattelemassa kierrätysmateriaalista tehtyä vaatteita ym. Ja toki poikettiin Ateneumiin katsastamaan taidetta pressanlinnasta. Jo junamatka Salo-Helsinki oli mulle melkosen eksoottinen kun päästin matkustamaan "akvaariossa" eli siinä allergikoille tarkotetussa lasikopissa. Tällä kertaa päästiin suorinta tietä Atenumiin, en yrittänt oikaista asemalla vaan suosiolla pidemmän kaavan mukaan ulos asemarakkennuksesta.


Matkalla

Kaapelitehtaalle on matkaa turhan paljon joten metro on ainoa oikea kulkuväline. Olin ottanut kotoa lähtiessä kartan minne lähteä Ruoholahdesta. Kerran aiemmin siellä ollaan oltu ja kas kummaa:eksytty. Nyt pelasin varman päälle tai ainakin uskottelin niin itselleni ja seuralaiselleni. Ruoholahteen kun päästiin totta mooses; taas oli suunta ihan toisaalle minne piti. Ei auttanu muukuin kysyä neuva ja ottaa neuvosta vaari ja hypätä kasin ratikkaan. Perille päästiin.


Pohjalta on vain yksi suunta

 

Kaapeli ja tuolla jossain on ompelimot Tiina Talvikki ja Liina

. Kotimatka Salo-Ämpärpori linja-autolla oli kans mielenkiintoinen. Turussa oli partiolaisilla jokin iso tapahtuma ja he aloittivat marssin just kun oltiin Kirkkosilla kupeessa. Virkavalta pysäytti liikenteen ja odoteltiin jonkin aikaa. Olin paniikissa ehdinkö seuraavaan linjuriin. Sitten pysäytettiin marssijat ja liikenne pääsi mateluvauhdilla etenemään. Kadun vierustatolivat täynnä ihmisiä ja tuli kuniinkaallinen olo. Teki mieli heiluttaa heille tyylikkäästi.
 Seuraavaan linjurin ehdittiin, minun lisäksi oli kuusi muuta myöhästyttämässä liikkeelle lähyöä. Jossain vaiheessa alko auton vaihteet temppuilemaan. Kakkonen ei mennyt päälle ja kolmonen kuullemma hyppäs omia aikojaan pois päältä. Tässä vaiheessa iski uusi paniikki; joutuukohan tässä työntämään linjurin kotiin. Mutta perille päästiin.

 Poiss hyvä, kotona paras!

Odotusta

 Kevät on odotusta. Minä odotan krookusten avautumista, krookukset auringon paistetta mikä avaisi niiden terälehdet.

 

Vesi odottaa kantajaa, sauna lämmittäjää. Teen sen jahka kerkeän, ei ole kiire minnekkään, on vain ihanasti aikaa joka tosin juoksee nykyisin liiankin nopeasti. Mihin sillä on kiire?

 

 

Sammakkobeipit on alullaan. Ne odottavat lämmintä säätä, tarpeeksi vettä, sitä ettei kukaan niitä häirisisi. Minä odotan sammakoita, ne ovat niin ihania, varsinki ne beipit. Mutta siihen on aikaa, monlaista ilmaa sopii siihen ennenkuin sammakot ovat valmiit.

 

 

Vaan järvi ei enää odottanut. Se karisti jäät niskastaan.

 

 

Seikkailia-Sid

Orava on tehnyt pesänsä linnunpönttöön ja siellä on kolme beipiä. Oikeestaan kaksi kun Seikkailia-Sid tulla rojahti alas, liika uteliaisuus kun on pelkästään haitaksi. Eilen se tapahtui ja Sid ei päässyt enää ylös. Kaikki raajat tuntuu toimivan vaan ei jostain syystä oravalapsi pääse metriä ylemmäs. Se löysi turvapaikan saunanlattian alta. Eilen huomasin miten se kurkistelee maailmaa kissanluukusta. Odotin, josko emo kantaisi sen takasin pesäänsä mutta niin ei käynyt.

 Aamulla koran kanssa lenkille lähtiessäni näin Seikkailia-Sidin taas. Aattelin jotta nyt tarttee tehä jottai ja soitin TESY:yyn ja sain Heidiltä ohjeet miten toimia. Jos mahdollista niin kiikuta pesään. Ei onnistu, orava on nopeampi minua. Sitä voi yrittää ruokkia ja tämähän minulle käy. Nyt on lapsonen saanut omenaa jota se oli hieman järsinytkin jo. Leipä ja porkkana on myös erinomista oravan sapuskaa ja vettä voi antaa imeyttämällä se siihen leipään. Toivottavasti Seikkailia-Sid pärjää, sillä riittäis kerrottavaa tästä vielä lapsenlapsilleenki.

Seikkaia-Sid

 Lumet on sulaneet lähes kaikki. Pelloille on tullut tulvajärviä missä joutsenet, hanhet ja sorsat viihtyvät. Kurjet käysketelee rannoilla. Ja pikkulinnut, niitä on pilvinpimein tullut. Laulurastaat lurittelevat aamuin illon ja västäräit etsivät sopivia pesäpaikkoja.

Kurkia vielä lumien aikaan kuvattuna

Pää sekos pääsiäisestä

Nyt on menny jo pitkälle toista viikkoa vai kolmattako jo kun en ole viitsinyt blogata yhtikäs mitään. Kevät tulee, se on vissi, vaikka varis ei vielä viittä raaku. Olen innostunut nyt askartelusta ja kävinki sellainen pikakurssin missä kankaasta kovetetaan patsaita. Helppoa, mutta aikaa vievää se on. Kursseilla tein kissan ja kotona innostuin tekemään itselleni ADHD-lapsen. Se, vai pitääkö sanoa hän, ei vielä ole valmis. Kaipaa hienosäätöä ja lakkaa pinnalle. Mutta tästä pienokaisesta lisää sitte joskus.

 Keskiviikkona 27.3 kävin vanhemman tyttäreni kanssa kansallisoopperassa kattomassa Mozartin Figaron häät mikä oli hauska. Naurun pyrähdyksiä kuulu muultakin kuin minun suustani. Pituutta tällä nautinnolla oli 3,5 h. Mikä parasta en eksynyt tällä kertaa oopperan veskiin. Ainasta jännitystä tuo myös se, että ehditäänkö bussiin/junaan vai joudutaanko odottamaan kovinki pitkän ajan seuraavaa kulkuneuvoa. Hieman kyynnärpää taktiikkaa käyttän rynnin narikkaan hakeemaan meittin palttoot sekä Helsingin tuliaiset. Sitte puoltajuoksua lähimmälle ratikkapysäkille, naputella maksu kännykkään ja varmisttettava vielä kuskilta "Meneek tää ton Lasipalatsin kohral?" johon kuski hieman vinoon hymyille, "Joo, nämä menee sinne kaikki." Ens kerralla en sitte kysy, toivottavasti mustan sitte kans.

 Asemalla melkeen juoksin päin Michael Monroeta. Se herkku oli tulossa samaan junaan kanssamme ja kun hän ohitti minut kulkiessaan käytävään pitkin sain hältä hymyn! Jes! oon melkeen sukua julkkikselle. Jäätiin Saloon ja tiirailtiin näkyiskö vielä tätä namua ikkunasta niin nähtiinhän me. Siellä hää veteli sikeitä junanikkunaan nojaillen, ei nähnyt meidän heilutuksia mikä taitaa olla ihan hyvä asia, näin jälkeenpäin ajatellen.

Sitten torstaina se  alko. Mulla oli olo: ny on sunnuntai ja sitä on jatkunut tähän päivään asti. Nyt kyllä jo hieman helpottaa alkaa arki tuntumaan taas arjelta. Pääsiäisen pyhät ovat olleet enemmän kuin hyviä ilmojen puolesta. Aurinkoa ja pientä pakkasta, mikä onkaan ihanempaa pitkillä vapailla. Käytiin mökillä saunomassa ja avannossa liikoja kuumuuksia kropasta huuhtomassa järveen. Ja kun siellä ollaan niin pitihän sitä myös grillata, joten nyt on mökkikausi virallisesti korkattu tämän vuoden oslta käyntiin.

 Verottajalta tuli hyviä uutisia; saan palutusta, vähän mutta kumminki takas. Jes!!