keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pikkukesää

Tämä pikkukesä on parasta aikaa, luonto kypsyy vauhdilla puhjetakseen kukkaan. Kaikki kasvaa silmissä, linnuilla on jo poikaset pesissään. Helle on hellinyt kunnolla joskin väliin on sopinut myös luvattoman kylmiä ja sateisia päiviä. Mutta niinkuin vanhakansa sanoo: kaikki mitä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin. Ja kyllä vettäkin tarvitaan vaan tulkoon kohtuudella.



 Matot saatiin pestyn ja kuivatun. Tuo mattojen pesu on sellaista pikkukesän työtä. Ennen juhannusta on ne satava pestyn koska sitten tulee jo yöt niin kosteiksi etteivät kuivu, näin vättää vanhat ja viisaat. Mutta ollaan tuo väite kumottu useampaan kertaan ja jätetty se homma myöhäisempään ajankohtaan.



 Keskieurooppa tulvii ihan kunnolla ja jostain luin ettei tällaisia tylvia siällä ollut sitte keskiajan. Raskassa puolestaan oli lumi tullut takaisin ja vuoristoseuduilla oli avattu uudelleen hiihtokeskuksia. Ja osa tänne tulleista etelän turisteistaoli näreissään liialliseista helteistä. He kun olisivat halunneet kokea kylmyyden. Tervetuloa takaisin sitte tammi-helmikuun pakkasten.

 Taidetta olen harrastanut talvella ja nyt sain valmiiksi "teokseni" ja jopa ripustanut sen paikalleen. Tuokoon se iloa ja hymyn huuleen ohikulkioille.




Mökkimatelijat, rantakärmekset ovat lisääntyneet. Nyt siellä on 3-4 urosta ja ihana paksu, jälkeläisiä odottava rouva-käärme, minkä nimesin Johanna Tukiaiseksi. Se on nyt madellut maanalle, ei linnatuomion pelossa vaan ihan siksi, että se taitaa saada ne pienokaiset kohtapuoleen. Nämä urokset ovat tullee tämän rouvan perässä tai ainakin luulen niin. Viimekesänä onnistuin näkemään niiden lemmenleikkiä. Paikalle oli ilmestynyt varmaan 5 kilometrin säteeltä kaikki urokset. Sellinen kuhina kävi sen naaraan ympärillä, kirjaimmellisesti.