perjantai 20. joulukuuta 2013

perjantai 29. marraskuuta 2013

KULTAISET VUODET

Näissä mökkimaisemissa olen lepuuttanut silmiäni ja sieluani jo vuosien ajan. Vuodenajalle ei ole väliä aina se on yhtä kiehtovaa, uutta ja ihmeellistä. Takana on jo useampi kultainen vuosi ja toivottavasti edessäpäin vielä useampi

perjantai 22. marraskuuta 2013

Terveiset Mars-planeetalle

Valkuvatorstain aiheena oli terveiset Mars-planeetalle. Pähkäilyn jälkeen päädyin tähän kuvaan koska tämä on niin perisuomalainen. Vain neito kirmaamassa kansallispuvussa puiden lomassa ja poika hänen perässään, jonka paidan ylin nappi on auki puuttuu kuvasta.

torstai 14. marraskuuta 2013

KAAMOS

Tien päässä rakennus joka on monelle se viimeinen paikka. Eräänlainen  elämän kaamos, päätös tälle vaellukselle. Synkkä on miasema ja synkkä on rakennus

torstai 7. marraskuuta 2013

Shakespearen lause

“Millaista ainetta ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?”

lauantai 2. marraskuuta 2013

KÄÄNTÖPISTE

Tämä on viides ja viimeinen koirani, eli jonkinlainen käätöpiste elämässäni. Tämän jälkeen en tule ottamaan mitään lemmikkiä itselleni, näin olen vannonut pyhästi jo muutaman vuodan ajan. Se aamu kun ei tarvitse lähteä tuulessa, tuiskussa, vesisateessa tai kauniissa keäaamussa lenkille koirani kanssa on erilainen ja se ajatus pelottaa jo nyt. Ikää tällä vanhalla herralla on piirunvaille 12 vuotta ja olen jo  psyykannut itseäni siihen lopulliseen eroon. Tämän koiran myötä alkaa myös uusi aika elämässäni, sellainen jota ei 30 vuoteen ole ollut, aika ilman mitän ihanaa lemmikkieläintä.

lauantai 19. lokakuuta 2013

perjantai 11. lokakuuta 2013

Hetki unen ja valveen rajalla.


Aamu sarastaa, painajaiset päättyy 

perjantai 4. lokakuuta 2013

AAVISTUS

Vilja odottaa korjaajaa, syksy alkua, aavistus talven tulosta.

lauantai 31. elokuuta 2013

Torkkunappi

Sitä taisin painaa ku en tästä horroksesta tahdo millään päästä lähtemään. Tehdään nytsitten pieni yhteenveto kesän tapahtumista.

Takana siis aivan mahtava kesä ilmojen suhteen joita olen hyödyntänyt mökillä oleilulla. Sinne vaan rötköttämään ilman rihman kiertämää, tai no, onhan mulla ollut lippis päässä ehkäisemässä auringonpistoilta. Lukenut olen muutaman kirjan ja pari minusta huonoa, etten ole viitsiny niitä muutamaa sivua enenpää lukea. Vien ne joskus kirpputori Killingin ilmaislaariin.

 Neulomisia en ole unohtanut kesänajaksikaan. Oon saanut aikaseksi mekon sekä hameen ja siihen puseron. Ja joitain pienenpiä härpäkkeitä kuten tiskirättejä olen myös neulonut. Ehkä näistä härpäkkeistä eniten olen tyytyväinen sormikkaisiin. Ne ovat elämäni ensinmäiset mitkä olen neulonut ja omasta mielestäni varsin onnistuneet.

 Kesäretki tehtiin "pienokaisteni" kanssa Korkeasaareen. Mieleni oli tehnyt sinne jo useamman vuoden vaan ei ole tullut lähdetyn. Joskus vuosia, vuosia sitten olen käynyt siellä. Likat eivät olleet edes koulussa vielä joten aikaa on kulunut. Sekin kertoo jotain näistä välissä olevista vuosista kun Korkeasaari oli kutistunut ja eläimet vähentyneet radikaalisti. Tai sitte vaan muistan väärin.

 Syyskesän loppu on ollut myös lämmin. Yli 20 plussaa on ollut niin ilmassa kuin vedesäkin. Herkkutatteja oon muutamia löytänyt ja pitäisiki lähteä kunnon sieniretkelle tästä.


 


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Herätys!!

Nyt loppuu ruususen uni ja alkaa bloggaus, tai ainakin niin toivon. Kesä on ollut upea ja se jatkuu vielä. Tänäänki lämmintä yli 22 astetta. Alku viikko meni navetan huopakattoa uusiessa. Melko simppeliä ja nopeaan eteni, vaan ei tuota kovin paljoa oollut reerattavaa.

 Eilen korkattiin elokuva syksy käyntiin. Kekkonen tulee, ihan kelpo leffa. Tänään mökillä saunomassa aivan ihanassa kesäillassa. Naapuristossa ovat jo puinnit hyvässä käynnissä. On ihanaa kuulla puimurin ääni illassa. Aamulla, kun kulkee pellonlaidalla yön jälkeisen kasteen haihtuessa, ohran lämmin tuoksu nousee ilmaan, se loppukesän suuria nautintoja.

 Mustikkasato oli keskinkertainen, reilu ämpärillinen tuli poimitun, vähän vadelmia, mistä kiitos naapurilleni. Puolukat odottavat vielä poimiaanasa. Useamman vuoden jälkeen tein maustekurkkuja, ne alkavat olla jo syömä kunnossa pikkuhiljaa.

 Tästä tämä taas lähtee. Kohti syyspäivän tasausta ja pimeneviä päiviä, pakkasia, lunta, kunnes taas joulun jälkeen alkaa päivät pidentyä.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pikkukesää

Tämä pikkukesä on parasta aikaa, luonto kypsyy vauhdilla puhjetakseen kukkaan. Kaikki kasvaa silmissä, linnuilla on jo poikaset pesissään. Helle on hellinyt kunnolla joskin väliin on sopinut myös luvattoman kylmiä ja sateisia päiviä. Mutta niinkuin vanhakansa sanoo: kaikki mitä sataa ennen juhannusta, sataa suoraan laariin. Ja kyllä vettäkin tarvitaan vaan tulkoon kohtuudella.



 Matot saatiin pestyn ja kuivatun. Tuo mattojen pesu on sellaista pikkukesän työtä. Ennen juhannusta on ne satava pestyn koska sitten tulee jo yöt niin kosteiksi etteivät kuivu, näin vättää vanhat ja viisaat. Mutta ollaan tuo väite kumottu useampaan kertaan ja jätetty se homma myöhäisempään ajankohtaan.



 Keskieurooppa tulvii ihan kunnolla ja jostain luin ettei tällaisia tylvia siällä ollut sitte keskiajan. Raskassa puolestaan oli lumi tullut takaisin ja vuoristoseuduilla oli avattu uudelleen hiihtokeskuksia. Ja osa tänne tulleista etelän turisteistaoli näreissään liialliseista helteistä. He kun olisivat halunneet kokea kylmyyden. Tervetuloa takaisin sitte tammi-helmikuun pakkasten.

 Taidetta olen harrastanut talvella ja nyt sain valmiiksi "teokseni" ja jopa ripustanut sen paikalleen. Tuokoon se iloa ja hymyn huuleen ohikulkioille.




Mökkimatelijat, rantakärmekset ovat lisääntyneet. Nyt siellä on 3-4 urosta ja ihana paksu, jälkeläisiä odottava rouva-käärme, minkä nimesin Johanna Tukiaiseksi. Se on nyt madellut maanalle, ei linnatuomion pelossa vaan ihan siksi, että se taitaa saada ne pienokaiset kohtapuoleen. Nämä urokset ovat tullee tämän rouvan perässä tai ainakin luulen niin. Viimekesänä onnistuin näkemään niiden lemmenleikkiä. Paikalle oli ilmestynyt varmaan 5 kilometrin säteeltä kaikki urokset. Sellinen kuhina kävi sen naaraan ympärillä, kirjaimmellisesti.





sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sain tämän tunnuksen Niinalta mistä kiitos hänelle!

Tunnustuksen ohjeet, ovat seuraavanlaiset: Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi. Valitse viisi ihanaa bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme siis uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.


Jaan tämän tunnustuksen seuraaville minulle uusille mukaville blogeille:

Ilonalle http://viinasilta.blogspot.fi/
Mekulle ja Matsulle http://korttelinkulmassa.blogspot.fi/
http://valokuvainspis.blogspot.fi/
Aimariille http://kommintanhua.blogspot.fi/
Tiina Talvikki http://tiinatalvikki.com/









torstai 23. toukokuuta 2013

ASUJA JA ALPAKOITA

Viime tiistaina käytiin Meri-Teijossa Mathildedalissa alpakkatilalla missä Esterin nuoret yrittäjänaiset järjestivät alpakkatilallisten kanssa yhteisen muotinäytöksen. Salon yrittäjät olivat tuoneet paikalle mediaväkeä tutustumaan Salon ja sen ympäristön yrittäjiin. Paikka oli todella kaunis ja päätinkin käydä siellä ensi kesänä "oikeen kunnolla", eli ajan kanssa ilman stressiä ja pressiä. Suomen pienin kivikirkko on Teijossa ja sen haluan nähdä sisältä. Ohin mentiin siitä ja päältäpäin rakennus on mitä kaunein, melkeen päihittää Tyrvään pyhän Olavin kirkon.


Mediaväki on juuri saapunut paikalle ja mallit odottavat vuoroaan.


Suloiset mallitytöt yllään Tiina Talvikin suunnittelemat liehuvahelmaiset kesämekot.
 
 


Ohi on!




 

Ja niitä alpakoita.


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


maanantai 20. toukokuuta 2013

Herätin huomiota

 Eilen käytiin kääntymässä Turussa. Haettiin toinen penska kotiin ja toista käytiin ohimennen moikkaamassa eräässä vintagemyyjäisissä. Päivä oli lämmin joten sai pukeutua sen mukaan hiattomaan kesämekkoon. Mulla on olassa kuva Elämäni Koirasta jota ihmiset kyllä kattelee mutta harva uskaltaa tulla juttelemaan siitä yhtään mitään. Vaan nyt tuli eräs kiinnostunut keskustelemaan siitä. Minulla on aina valtavan pollee olo kun saan esitellä sitä, kertoa miten sen kuvan on tehnyt euroopan kymmenen parhaan tatuoijan listalle rankattu taiteilija. Tämä nainen oli kiinnostunut siitä, kun on itse hankkimassa kuvaa omasta koirastaan eikä oikeen tiennyt kenelle mennä sitä kuvaa ottamaan. Itse tietenki hehkutin Lasse Sjöroosia Individual Inkistä, mutta totesin samaan hennegen ettei sinne pääse ku joskus parin vuoden kuluttua. Hälle kun on todellakin varauskirja buukattu täyteen vuoden  2015 helmikuuhun! Itse sain olla tyytyväinen kun odotusta oli vaan kolmisen kuukautta.

 Puutarhamyymälässä käytiin ku se oli matkan varrella. Kävin kattomassa joko ovat saaneet syyssyrikkänsä myyntiin vaan eipä niitä ollut. Tahdon sellasen perhosbaarin itselleni! Pari tuijaa sitte ostettiin ja toiset kävi ne istuttamassa möksälle. Tänään täytyy käydä siellä toteamassa tulivatko oikeisiin paikkohin.
 
 
Elämäni Koira

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Suwi tuli

Tänään aamulla, koiraa piipittäessä kuulin käen kukkuvan. Eipä tuo kukkunut kuin pari-kolme kertaa. Viime vuonna kukkus niin, että sen mukaan eläisin pitkälle yli 100 vuotiaaksi. No, jos tämä kompensoi ja elämänpituus on jotenkin normaali. Kaupungista kun tultiin ukko-kullan kanssa huomattiin neljä pääskystä joten kesä on sitte virallisesti alkanut.

 Käytiin taas mökillä saunomassa. Vesi järvessä oli  15 astetta ja sen olivat huomanneet myös hirmu määrä sammakoita. Niitä oli pitkin rantaa kurnuttamassa ja kurluttamassa, ne uivat ja kelluivat ja kosiskelivat. Eli uusia beipisammakoita on luvassa. Viimekesänä niitä bepejä oli todella runsain mitoin, en milloinkaan ennen ollut nähnyt sellaista määrää minisammakoita. Piti olla tarkkana mihin astuu, ettei näitä söpöliinejä tallois jalkoihin.

 Lisäksi kirsikkana kakun päällä nähtiin tarhuri, ensmäinen tälle vuodelle. Tarttee ilmotella siitä tänne http://users.utu.fi/pakisa/Kaarmehavainnot.html .

tiistai 7. toukokuuta 2013

HELLsinki, osa 2

Viikonloppuna oli jälleen kerran suuntana Helsinki. Tällä kertaa käytiin Kaapelitehtaalla kattelemassa kierrätysmateriaalista tehtyä vaatteita ym. Ja toki poikettiin Ateneumiin katsastamaan taidetta pressanlinnasta. Jo junamatka Salo-Helsinki oli mulle melkosen eksoottinen kun päästin matkustamaan "akvaariossa" eli siinä allergikoille tarkotetussa lasikopissa. Tällä kertaa päästiin suorinta tietä Atenumiin, en yrittänt oikaista asemalla vaan suosiolla pidemmän kaavan mukaan ulos asemarakkennuksesta.

Matkalla
Kaapelitehtaalle on matkaa turhan paljon joten metro on ainoa oikea kulkuväline. Olin ottanut kotoa lähtiessä kartan minne lähteä Ruoholahdesta. Kerran aiemmin siellä ollaan oltu ja kas kummaa:eksytty. Nyt pelasin varman päälle tai ainakin uskottelin niin itselleni ja seuralaiselleni. Ruoholahteen kun päästiin totta mooses; taas oli suunta ihan toisaalle minne piti. Ei auttanu muukuin kysyä neuva ja ottaa neuvosta vaari ja hypätä kasin ratikkaan. Perille päästiin.

Pohjalta on vain yksi suunta

 
Kaapeli ja tuolla jossain on ompelimot Tiina Talvikki ja Liina



. Kotimatka Salo-Ämpärpori linja-autolla oli kans mielenkiintoinen. Turussa oli partiolaisilla jokin iso tapahtuma ja he aloittivat marssin just kun oltiin Kirkkosilla kupeessa. Virkavalta pysäytti liikenteen ja odoteltiin jonkin aikaa. Olin paniikissa ehdinkö seuraavaan linjuriin. Sitten pysäytettiin marssijat ja liikenne pääsi mateluvauhdilla etenemään. Kadun vierustatolivat täynnä ihmisiä ja tuli kuniinkaallinen olo. Teki mieli heiluttaa heille tyylikkäästi.
 Seuraavaan linjurin ehdittiin, minun lisäksi oli kuusi muuta myöhästyttämässä liikkeelle lähyöä. Jossain vaiheessa alko auton vaihteet temppuilemaan. Kakkonen ei mennyt päälle ja kolmonen kuullemma hyppäs omia aikojaan pois päältä. Tässä vaiheessa iski uusi paniikki; joutuukohan tässä työntämään linjurin kotiin. Mutta perille päästiin.

 Poiss hyvä, kotona paras!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Odotusta




 Kevät on odotusta. Minä odotan krookusten avautumista, krookukset auringon paistetta mikä avaisi niiden terälehdet.
 
Vesi odottaa kantajaa, sauna lämmittäjää. Teen sen jahka kerkeän, ei ole kiire minnekkään, on vain ihanasti aikaa joka tosin juoksee nykyisin liiankin nopeasti. Mihin sillä on kiire?
 
 
Sammakkobeipit on alullaan. Ne odottavat lämmintä säätä, tarpeeksi vettä, sitä ettei kukaan niitä häirisisi. Minä odotan sammakoita, ne ovat niin ihania, varsinki ne beipit. Mutta siihen on aikaa, monlaista ilmaa sopii siihen ennenkuin sammakot ovat valmiit.
 
 
Vaan järvi ei enää odottanut. Se karisti jäät niskastaan.
 
 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Seikkailia-Sid

Orava on tehnyt pesänsä linnunpönttöön ja siellä on kolme beipiä. Oikeestaan kaksi kun Seikkailia-Sid tulla rojahti alas, liika uteliaisuus kun on pelkästään haitaksi. Eilen se tapahtui ja Sid ei päässyt enää ylös. Kaikki raajat tuntuu toimivan vaan ei jostain syystä oravalapsi pääse metriä ylemmäs. Se löysi turvapaikan saunanlattian alta. Eilen huomasin miten se kurkistelee maailmaa kissanluukusta. Odotin, josko emo kantaisi sen takasin pesäänsä mutta niin ei käynyt.

 Aamulla koran kanssa lenkille lähtiessäni näin Seikkailia-Sidin taas. Aattelin jotta nyt tarttee tehä jottai ja soitin TESY:yyn ja sain Heidiltä ohjeet miten toimia. Jos mahdollista niin kiikuta pesään. Ei onnistu, orava on nopeampi minua. Sitä voi yrittää ruokkia ja tämähän minulle käy. Nyt on lapsonen saanut omenaa jota se oli hieman järsinytkin jo. Leipä ja porkkana on myös erinomista oravan sapuskaa ja vettä voi antaa imeyttämällä se siihen leipään. Toivottavasti Seikkailia-Sid pärjää, sillä riittäis kerrottavaa tästä vielä lapsenlapsilleenki.

Seikkaia-Sid



 Lumet on sulaneet lähes kaikki. Pelloille on tullut tulvajärviä missä joutsenet, hanhet ja sorsat viihtyvät. Kurjet käysketelee rannoilla. Ja pikkulinnut, niitä on pilvinpimein tullut. Laulurastaat lurittelevat aamuin illon ja västäräit etsivät sopivia pesäpaikkoja.

Kurkia vielä lumien aikaan kuvattuna



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pää sekos pääsiäisestä

Nyt on menny jo pitkälle toista viikkoa vai kolmattako jo kun en ole viitsinyt blogata yhtikäs mitään. Kevät tulee, se on vissi, vaikka varis ei vielä viittä raaku. Olen innostunut nyt askartelusta ja kävinki sellainen pikakurssin missä kankaasta kovetetaan patsaita. Helppoa, mutta aikaa vievää se on. Kursseilla tein kissan ja kotona innostuin tekemään itselleni ADHD-lapsen. Se, vai pitääkö sanoa hän, ei vielä ole valmis. Kaipaa hienosäätöä ja lakkaa pinnalle. Mutta tästä pienokaisesta lisää sitte joskus.

 Keskiviikkona 27.3 kävin vanhemman tyttäreni kanssa kansallisoopperassa kattomassa Mozartin Figaron häät mikä oli hauska. Naurun pyrähdyksiä kuulu muultakin kuin minun suustani. Pituutta tällä nautinnolla oli 3,5 h. Mikä parasta en eksynyt tällä kertaa oopperan veskiin. Ainasta jännitystä tuo myös se, että ehditäänkö bussiin/junaan vai joudutaanko odottamaan kovinki pitkän ajan seuraavaa kulkuneuvoa. Hieman kyynnärpää taktiikkaa käyttän rynnin narikkaan hakeemaan meittin palttoot sekä Helsingin tuliaiset. Sitte puoltajuoksua lähimmälle ratikkapysäkille, naputella maksu kännykkään ja varmisttettava vielä kuskilta "Meneek tää ton Lasipalatsin kohral?" johon kuski hieman vinoon hymyille, "Joo, nämä menee sinne kaikki." Ens kerralla en sitte kysy, toivottavasti mustan sitte kans.

 Asemalla melkeen juoksin päin Michael Monroeta. Se herkku oli tulossa samaan junaan kanssamme ja kun hän ohitti minut kulkiessaan käytävään pitkin sain hältä hymyn! Jes! oon melkeen sukua julkkikselle. Jäätiin Saloon ja tiirailtiin näkyiskö vielä tätä namua ikkunasta niin nähtiinhän me. Siellä hää veteli sikeitä junanikkunaan nojaillen, ei nähnyt meidän heilutuksia mikä taitaa olla ihan hyvä asia, näin jälkeenpäin ajatellen.

Sitten torstaina se  alko. Mulla oli olo: ny on sunnuntai ja sitä on jatkunut tähän päivään asti. Nyt kyllä jo hieman helpottaa alkaa arki tuntumaan taas arjelta. Pääsiäisen pyhät ovat olleet enemmän kuin hyviä ilmojen puolesta. Aurinkoa ja pientä pakkasta, mikä onkaan ihanempaa pitkillä vapailla. Käytiin mökillä saunomassa ja avannossa liikoja kuumuuksia kropasta huuhtomassa järveen. Ja kun siellä ollaan niin pitihän sitä myös grillata, joten nyt on mökkikausi virallisesti korkattu tämän vuoden oslta käyntiin.

 Verottajalta tuli hyviä uutisia; saan palutusta, vähän mutta kumminki takas. Jes!!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tänään kotona...

...ja huommenna jos ei nyt ihan huit´hevetissä niin Turussa ainakin. No, tästä päivästä vähäsen. Aamulla kävin jonkinmoisen lenkin koiran kanssa mutta se ei oikeen tahtonut liikkua peltoaukeilla ja minua taas tympi tuo ainainen tiellä tallustelu. Niimpä käännyin kotiin ja koirallakaan ollut mitään sitä vastaan Taitaa jo ikäkin alkaa painaa pokaparkaa, 11v ja 4kk, se on koiralle jo melkosen paljon. Vaikka hyvässä kunnossa tuo on edelleen mistä todella olen kiitollinen.

 Kotiin tultuani päätin leipoa Dallas-pullia. Niitä en ole tehnyt aikoihin ja kun huommenna nähdään ne pienoiset piltit Turussa niin äiti vie heillekkin hieman lämpimäisiä. Meillä on tarkotus mennä ihailemaan kädentaitoja ja antiikkia ja en nyt puhu itsestäni vaan niistä munasista kipoista ja kupeista ym kauniista.  Siellä on paljon katseltavaa ja ihmeteltävää ollut aina. Noita kädentaitajia olen aina ihaillut ja myös kadehtinut. Se on taito, minkä soisin itsellenikin, mutta olen ollut jossain kaukana kun luoja jako osaamista siihen. Meikäläinen kun on sellainen, jos nappi putoaa niin varmasti hakaneulan laitan.

 Tässä on tämä viikko vierähtänyt pakkasen, tuulen ja tuiskun sekä aurinkosten päivien merkeissä. Vuorokaudet ympäri on pinänyt pakkasta mutta auringon lämpö jo silti sulattelee katoilta lumia. Saaristossa on ensimäiset joutsenet jo havaittu ja itse huomasin mäyrän jäljet lumella. Viime yönä tosin naapurin ponit kävivät omatoimimatkalla meidän pihassa.

Päivät kulkee tätänykyä aivan hurjaa vauhtia mutta se on kuullemma vanhuuden merkki. Aivojen ei tarvitse enää työskennellä niin paljon rekistöidäkseen uusia asioita. Suurin osa on koettu moneen kertaan. Taitaa olla hyvä, saa heittää aivot tavallaan narikkaan ja saa olla vaan.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Hauki ja Huussi

Viime viikolla vietiin paikkakuntaa kohti universumia hauen ja huussin voimalla. Täällä oli toritapahtuma mikä kesti viikon ajan. Kahdeksan telttakuntaa rantautui torille selviytymään eri tehtävistä. Paikallisen plarin lisäksi, tämä tamä ylitti uutiskynnyksen maikkarin huumoripäläjäyksenä kymppiuutisissa. Ilmat suosi tätä tapahtumaa, oli pakkasta yöllä parikymmentä astetta ja kunnon myräkkää pariin otteeseen päiväsaikaan.




Tuulta ja tuiskua piisasi ensinmäisenä päivänä
 
 
Yksi on joukosta poissa, lippuja on vielä seitsemän.

Toinen paikkakunnan merkkitapaus oli Huussi mikä sijaitsee Kalannin puolella Tammiston kylässä. Se on valittu vuoden 2012 kauneimmaksi huussiksi ja on peräisin jo 1800-luvun alkupuolelta. 8.3 oli postimerkin ilmestymis päivä ja paikallinen postimerkki kerho oli teettänyt kortin tästä huusista. Niitä oli painettu 300 kappaletta ja itse ostin viisi.Näistä kolme lähtee maailmalle ja kaksi jää kotiin odottamaan hintojen nousua. Harvinaiseksi herkuksi tämän tekee vanhalla Kalannin leimasimella lyöty postileima korttiin ja merkkiin. Olihan se kortin ja merkin haku asiamiespostista kuin vanhassa Neuvostoliitossa. Ensin jonotettiin korttia, sitte merkkejä ja lopuksi leimaa, mutta kyllä kannatti.

 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sävellyssoppaa ja ameriikanleipää

Viime yö meni ketuille mutta ei sentään niille liskoille. Heräsin ennen kahta ja hetken sängssä piehtaroinnin jälkeen pääti, ettei tästä tule mitään ja nousin. Ikkunasta ulos katsoessani totesin lunta olevan jälleen kerran pihalla ihan liikaa. Eilen päivän ja illan aikana pyyhälsi myräkkä ja yöllä tuuli tuiversi vielä viimeisillä rippeillän, lunta ei enää tullut, vaan kun aamu koitti oli taas lumisateen vuoro. Pakkasta ei paljoa ole viiden pintaan näyttää mittari. Viime keskiviikkona käytiin kunnolla plussan puolella kun 8 asteessa kävi ja sitte taas mentiin miinukselle ja lujaa.

Leipää päätin kokeilla tänään. Yhdestä blogistä löytyi juttua "ameriikanleivästä" ja ylistys sen maukkaudesta. Blogaaja oli yrittänyt koti-Suomessa sitä tehdä mutta maussa oli hävinnyt ameriikan-serkulle mennen tullen. Googlella ohjetta etsiessä törmäsin yhteen ja päätin kokeilla. Minulla kun ei oo vertailu kohdetta niin huononpikin menee hyvästä jos tuuri käy. Ja tulihan siitä sitten ihan syötävää. Pientä tuumailua ja tuunailua ohje kaipaa tai sitte kokeilen jotain muuta.

Naisten ikuisuus ongelma on varmaan kautta aikojen ollut: mitä ruuaksi tänään. Itse päädyin pähkäilyn jälkeen Sävellyssoppaan. Siinä pakollisina aineina on vesi, sipuli ja liemikuutio. Loppu on sitte tekijästä kiinni. Tänää soppaan meni noiden edellä mainittujen lisäksi ohrasuurimoita, parsa- ja kukkakaalia, kolmenjuustonkermaa, aurajuustoa ja nötköttiä purkillinen. Mausteita voi käyttää jos tahtoo mutta itse jätän ne suolaa myöten pois. Lisäksi innostun tekemään minipannareita ja siinä se taa oli päivän sapuska loihdittua.

Lenkillä kytiin napurin ja koirien kanssa. Ei suurensuurta lenkkiä tehty kun saatiin räpiköidä melkosessa lumessa. Varmaan 20-25 cm ja alko tuntumaan kropassa tuo. Pihalta kolasin lunta kun huushollitöiltä ehdin. Onneksi se oli kevyttä pakkaslunta mutta iahn tarpeekseni sain siitä. Loppu päivä menköön sitte levon merkeissä.

maanantai 25. helmikuuta 2013

HELLsinki

Kävin viikonlopun aikana Helsingissä nuorimaiseni kanssa. Mentiin ihan vaan taidetta katsomassa Ateneumissa. Ennenkuin oltiin siellä asti, niin olin eksyä matkalla,  minä vein meidät harhaan. Siis oikeesti; ihminen voi eksyä muutaman kymmenen metrin matkalla. Mutta oikeastaan minun tapakuksessa tuo ei ole vielä yhtään mitään: Kerran eksyn kansallis Oopperan vessaan, sitä jo itekkin hieman ihmettelin. Mutta jokatapauksessa perille löydettiin ja kauniin taiteen ääreen päästiin.

  Eero Järnefeltin syntymästä tulee tänävuonna kuluneeksi 150-vuotta. Järnefelt oli lahjakkuus jo nuorena ja aikuisuuden kynnyksellä halusi ruveta kansakoulun opettajaksi. Mutta isä patisti poikansa taidetta opiskelemaan. Yleensä olen sitämieltä, että lapset valitkoon uransa itse ja vanhemmat tukekoot heitä siinä. Mutta tässä tapauksessa sanon: Jes, Eeron faija!! Laitoit lapsesi oikealle uralle ja hänen  kättensä töitä ihaillaan vielä nytkin ja varmasti kauan tämän jälkeenkin.

   Harvoin enään kadehdin jotain mutta tuo maalaamisen/piirtämisen lahja on sellainen. Jos jonku taiteellisen puolen olisin itselleni saanut, niin tuo olisi ollut ehdottomasti se minkä olisin itselleni suonut. Mutta olin liian kaukana kun jotan tällästä luoja jakoi ihmis-lapsille.

 Kampin liikekeskuksessa pyörittiin hetken aikaa. Lapseni osti repun, minä fudgea mikä olikin taivaallisen hyvää. Kello oli sopivasti ja kun kummallakaan ei ollut mitään sen kymmempaa hankintaa pääkaupungista niin lähdettiin Saloa kohti. Ei kauaa tarvinnut odottaa kun linja-auto saapu portille ja ovi ratkautettiin auki. Oven päällä oli sellainen iso punainen rasti mutta meikä ryntäs ulos ja laiturille bussin viereen. Kuski toivotti vaan tervetulleeksi ja kehoitti menenmään sisälle autoon. Siellä vasta tajusin, muut matkustajat odottavat kiltisti vielä terminaalin puolella vihreää valoa!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tää se päivä on...

...kun olen nukkunut exra ptkät päikkärit. Lenkillä sentään kävin Ystävän ja hänen Koiraystävien kanssa. Mukavaa oli niinku aina ja ilmatki olivat meille suosiollisia.

 Löysin taannoin kirpparilta Kotilieden nidotun vuosikerran vuodelta 1925 ja siitä bongasin vanhanajan piparkakku ohjeen. Sen pyöräytin ja oli se ihan hyvää, sellaista jota teen varmasti toistekkin. Muutenki lehdet ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. Entistä aikaa joka oli edistyllistä ja myöskin kuohuvaa. Samoja ongelmia pähkäiltiin silloinki. Mitä laittaa päälle ja miten pääsee eroo kehon liiallisesta rasvoittumisesta. Samaa silloin suositeltiin kuin tänäkin päivänä; syö vähemmän. Moraali oli korkea, samoin käytöstavat jotka olivat nykyaikaan tiukat. Vaan kyllä joskus niitä toivon ja muutenkin toisten huomioon ottamista ja kunnioitusta toista kohtaan.

 Sapuskaa loihdin ja asetuin töllön ääreen. Ja siihen nukahdin ja kolme tuntia meni mutta menköön ja olkoon, nautin siitä.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Taivaallista historiaa

Ensinnäki tää asteroidi mikä liippasi todella läheltä Maata. Oli puolikkaan jalkapallokentän kokoinen ja jos se jörrikkä olis tippunu niin historiaa olis kirjotettu varmaankin ihan manuaalisesti. Siperiassa putos varmaan joku sen osa maahan joka pienestä koostaan huolimatta teki suurta jälkeä. Näitä isoja asteroideja ei kuullemma tuolla taivaalla lentele ku 40 vuoden välen. Minä en sitte ol toista tällästa tapahtumaa todistamassa jos en ihan toistasaataa vuotiaaksi asti elä.

 Sitte tämä toinen taivaallinen tapaus. Paavi ilmoitte eroavansa virastaan ja tätä ei sitte ole tapahtunu viimeksi ku 600 vuotta sitte. Tämä jos mikä on historiaa jota pääsee todistamaan. Paavin ero on kyllä sotkenu katollilaisten pasmat pahemman kerran. Siellä ne raukat on pallo hukassa ja ihmettelevät kuka on seuraava paavi. No, tämä historialliset tapahtumat vois jatkua jos paaviksi valittaisiin joku musta.

 Mitä nämä sitten munuun kuuluu. Ei niin yhtään mitään, mutta on niin mukava elää näitä historiallisia tapahtumia.

http://sphotos-f.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/307328_10151488578349396_400696109_n.jpg

( Linkitetään vielä yks kuva tähän)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Luojan lunta luomassa

 Stä lunta on taas tullut, muutamana päivänä, ei paljoa kuitenkaan. Mutta kun on jättänyt ne vähät lumet luomatta sitä on kertynyt ihan kiitettävästi myös luotavaksi, vaikka ukko-kulta suurimman osan traktorilla auraa. Minun tehtäväksi jää sitten viimeistely, eli lapoioin ovien edustat puhtaaksia ja kellarin polun. Siinä on aivan tarpeeksi minulle. Ovia on monta joita pitää saada auki. Pitää päästä liiteriin hakemaan puita ja autotallin edusta pitää puhdistaa jotta pääsee kauppaan. Täältä on matkaa jka suuntaan ihan riittävästi joten auto on tuiki tarpeellinen.

 Lumesta huolimatta olen nauttinut tästä talvesta. On ollut ihania kirpakoita pakkaspäiviä, ei kuitentaan liian kylmää vaan sellaista sopivaa. Aurinkoa on saatu myös ja jopa jo niin paljon, että se on lämmöllään sulattanut lunta katoilta. Kevät tulee, odotan sitä. Odotan mustarastaan laulua ja joutsenten huutoa lähijärveltä. Odotan mullan tuoksua kevätkyntöjen aikaan. Mutta vielä on aikqaa nauttia tästä talvesta. Aikaa myöten ole alkanut rakastamaan kaikkia vuodenaikoja mutta jos joku pitäisi sanoa muita paremmaksi se olisi edelleen kevät.


perjantai 8. helmikuuta 2013



Valokuvatorstai: JÄÄ

keskiviikko 6. helmikuuta 2013



 Valokuva torstai: ORANSSI

tiistai 5. helmikuuta 2013

Sosiaalista elämää

Täällä korpimaisemissakin voi viettää sitä sosiaalista elämää ja joskus joutuu viettämään vaikkei niin tahtoisikaan. Syksyllä voi törmätä puheliaisiin marjastajiin ja joskus jopa naapureihin jotka alkavat tyrkyttämään kaffekutsuja. Onhan se kivaa ku huomataan, mutta en vaan jaksa mitään tollasta ruveta puuhaamaan.

 Tosin naapurini kanssa, joka asuu pellon toisella laidalla, ollaan käyty lenkillä jo kauan. Meitä yhdistää tuon erakkomaisuuden lisäksi koirat ja vieläpä sukulaisuus. Ei meidän vaan meidän koirien. Taikka yhdisti. Minun koirani biologinen äiti oli hänen koiransa. Monesti äitmuor anto pojalleen kyytiä nuoruutensa päivinä. Ja poika paino pitkin mettiä ihan omaalotteisesti aina ei tienny missä se huiteli ja jättikö jälkeensä jotain kuten lehtolapsia. Nyt on poika jo vanha ukko, askel ei paina kovinkaan paljoa mutta lenkit on lyhentyneet misä en ollenkaa ole murheissani, päinvastoin.

 No, en minä ny täysin  erakkoerakko ole. Käyn epätoivosten kotirouvien pilateksessa ja zumbassa. Molemmat on mukavia kuhan saan itsestäni irti sen, että lähden kaupunkiin. Siellä pitää muutenkin käydä pari kertaa viikossa täydentämässä muonavarastoja. Ja samalla reissulla käy kaupungin kirpparit kiertäin niistäku ei ikuna tiedä mitä aarteita löytyy.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Fotaaja ja tuhat sanaa

. Kaikkihan sen tietää, että kuva kertoo enemmän kuin ne tuhat sanaa mutta kun ei kuvia tule nii koitetaan niitä tuhatta sanaa sitten. En päivittäin ja viikkokatsauksestakaan en tiedä onnistuuko sekään mutta yritetään ny. Kuvia kyllä liitän jos jotain aiheeseen sopivaa löytyy ja voihan sitä vähän vierestäkin viedä.

  Tammiku tuli eletyn ja vauhdilla se meni. Siinä on riittänyt niin kylmää kuin tuiskua ja vesisadettakin. Tykkään tästä ajasta kun tietää kevään sieltä jostain koittavan. Innolla odotan mökkikautta ja kauhulla taas sitä puuhommia. Toisaalta se on taas sellaista, että voi heittää aivot narikkaan ja antaa mennä vaan.