OLENNAINEN

Ollenaisena osana tähän vuodenaikaan kuuluu päivän pidentyminen.

TANSSI

Tässä laineet tanssivat hidasta tangoa laiturin alla.

Kierrätyskeijut 2014

 
Kirpputorit, nuo ihanat paikat mistä löytyy lähes kaikkea mitä tarvitsee. Paikkakunnalla on kolme isohkoa krippistä jota kierrän säännöllisesti. Olen kaivannut tässä jo jonkin aikaa uusia yökkäritä ja tilasin sellaisen jo Joulupukilta. Paituleita kyllä löytyy mutta kunnon talvisia ei joissa olisi pitkät hihat ja tarpeksi myös pituutta. Vanhat alkaa loppumaan, oon periny ne äitivainajalta 13 vuotta sitten ja hän oli ehtinyt jo niitä käyttää "muutaman" vuoden. Mutta pelastus oli kirppis; sieltä löysin kaks aivan käyttämätöntä pyjamaa. Nyt niitä riittää seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi.



 Toinen mitä havittelin oli villaneulepoolo jota voisin käyttää talvella Senia-mekkoni alla näin talviaikaan. Sellaisen onnistuin löytämään Turun Kontista (SPR:rän) kirpparilta. Oman Seniani olen ostanut Tiina Talvikista. Vanhat verhot ovat taittuneet kauniiksi unikiksi vatteeksi joka on erittäin ihana ja helppo päällä pidettävä, vaikka ei mikään mittatilaustyö olekkaan. Toista olen harkinnut hankittavaksi vaikkakin tunika mittaisena.

RAKKAUS

Rakkauslapsia tulossa

LUKOSSA

Ovi on lukossa, joten saan viettää laatuaikaa mökillä, ihan omassa rauhassa

Kierrätyskeijut 2014

  En ole mikään tyylibloggaaja  sanotaan se heti tähän kärkeen. Päätin silti yrittää tätä, olla ostamatta aikana. Siihen en varmasti pysty koska on tarvikkeita mitä on vaikea saada kirppareilta. Näitä minulle tuiki tarpeellisia ovat neulelangat. Tällä hetkellä tämä päätöksen teko vaikuttaa helpolta koska minulla on jo vähän kaikkea ja myös ikä on puolellani; iän myötä mieliteot vaatteita kohtaan katoaa. Ainoastaan liivimekon hankintaa olen harkinnut jo parin vuoden aja. Sellainen olisi varsin käytännöllinen koska sen kanssa voi yhdistellä eri yläosia. Jos tämän hankintaan päädyn tämän vuoden aikana niin kankaan tulee olla hankittu kirpparilta. Toinen mitä voin käyttää on vanhat pöytäliinat joita olen hamstrannut entisestä työpaikasta. Olisivat muuten menneet kaatikselle, silloin en vielä oikein tiennyt mitä niillä tekisi vaan näyttää noillekkin käyttöä löytyvän.
 
Jos kiinnostaa niin lisää tietoa löytyy täältä
 

Ispiraation lähde

Valokuvatorstain aiheena oli tämä kuva. siinä on iloa ja riemua, värejä jotka räjähtävät. Tämä kuva on myös iloa täynnä riemukkaiden vaatteiden merkeissä,  mitä kaksi nuorta Salolaista  yrittäjänaista tekee. Kierrätys ja kestävä muoti on päivän sana. Sitä myös Esterin tytöt tekevät. Tänäpäivänä pitäisi suosia kotimaista käsityötä paljon enemmän eikä aina napata sitä halvinta vaatetta rekistä, mikä on varmaan tettetty lähes orjatyönä kurjissa olosuhteissa. Suosia kannattaa lähellä tehtyä ja tuotettua sillä se kannattaa pitkässä juoksussa ja ollaan myös säästämässä samalla maailmaa tuleville polville.

AIKA

 Takana olevan luhdin seinään joku on kaivertanut vuosiluvun 1753. Aikaa on siis kulunut jo 260 vuotta siitä. Usein olen katsonut sitä ja miettinyt mitä kaikkea onkaan tuo luhti ehtinyt nähdä. Se on siirretty pihapiiriin jostain koska hirret sisäpuolella on merkitty. Sukupolvia on tuo rakennus nähnyt vaihtuvan. Syntymää ja kuolemaa. Siinä se oli kun tulin taloon ja siihen se jää uusien sukupolvien ihmeeksi ja ihmettelyn aiheeksi. Aika kuluu, jotkut asiat tuntuvat kestävän ikuisuuden vaikka mikää ei loppupeleissä ole ikuista

TALVEN TAIDETTA

 Vihdoinkin Oikea Talvi. Lunta ei juurikaan ole mutta pakkasta senkin edestä. Viikonloppu meni Ruissalossalon kylpylässä rentoutumisen merkeissä, tästä kiitos lapsukaisillemma kuten myös dogsitterin virasta. Uloskin uskalsimme mennä ja kaislarannalta löytyin tällaista taidetta mitä talvi oli luonnut. Lisää talven taitdetta löytyy http://valokuvainspis.blogspot.fi täältä.

Sydäntalvi

Joulun tunnelmaa

KULTAISET VUODET

Näissä mökkimaisemissa olen lepuuttanut silmiäni ja sieluani jo vuosien ajan. Vuodenajalle ei ole väliä aina se on yhtä kiehtovaa, uutta ja ihmeellistä. Takana on jo useampi kultainen vuosi ja toivottavasti edessäpäin vielä useampi

Terveiset Mars-planeetalle

Valkuvatorstain aiheena oli terveiset Mars-planeetalle. Pähkäilyn jälkeen päädyin tähän kuvaan koska tämä on niin perisuomalainen. Vain neito kirmaamassa kansallispuvussa puiden lomassa ja poika hänen perässään, jonka paidan ylin nappi on auki puuttuu kuvasta.

KAAMOS

Tien päässä rakennus joka on monelle se viimeinen paikka. Eräänlainen  elämän kaamos, päätös tälle vaellukselle. Synkkä on miasema ja synkkä on rakennus

Shakespearen lause

“Millaista ainetta ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?”

KÄÄNTÖPISTE

Tämä on viides ja viimeinen koirani, eli jonkinlainen käätöpiste elämässäni. Tämän jälkeen en tule ottamaan mitään lemmikkiä itselleni, näin olen vannonut pyhästi jo muutaman vuodan ajan. Se aamu kun ei tarvitse lähteä tuulessa, tuiskussa, vesisateessa tai kauniissa keäaamussa lenkille koirani kanssa on erilainen ja se ajatus pelottaa jo nyt. Ikää tällä vanhalla herralla on piirunvaille 12 vuotta ja olen jo  psyykannut itseäni siihen lopulliseen eroon. Tämän koiran myötä alkaa myös uusi aika elämässäni, sellainen jota ei 30 vuoteen ole ollut, aika ilman mitän ihanaa lemmikkieläintä.

VALO

Hetki unen ja valveen rajalla.

Aamu sarastaa, painajaiset päättyy 

AAVISTUS

Vilja odottaa korjaajaa, syksy alkua, aavistus talven tulosta.

Torkkunappi

Sitä taisin painaa ku en tästä horroksesta tahdo millään päästä lähtemään. Tehdään nytsitten pieni yhteenveto kesän tapahtumista.

Takana siis aivan mahtava kesä ilmojen suhteen joita olen hyödyntänyt mökillä oleilulla. Sinne vaan rötköttämään ilman rihman kiertämää, tai no, onhan mulla ollut lippis päässä ehkäisemässä auringonpistoilta. Lukenut olen muutaman kirjan ja pari minusta huonoa, etten ole viitsiny niitä muutamaa sivua enenpää lukea. Vien ne joskus kirpputori Killingin ilmaislaariin.

 Neulomisia en ole unohtanut kesänajaksikaan. Oon saanut aikaseksi mekon sekä hameen ja siihen puseron. Ja joitain pienenpiä härpäkkeitä kuten tiskirättejä olen myös neulonut. Ehkä näistä härpäkkeistä eniten olen tyytyväinen sormikkaisiin. Ne ovat elämäni ensinmäiset mitkä olen neulonut ja omasta mielestäni varsin onnistuneet.

 Kesäretki tehtiin "pienokaisteni" kanssa Korkeasaareen. Mieleni oli tehnyt sinne jo useamman vuoden vaan ei ole tullut lähdetyn. Joskus vuosia, vuosia sitten olen käynyt siellä. Likat eivät olleet edes koulussa vielä joten aikaa on kulunut. Sekin kertoo jotain näistä välissä olevista vuosista kun Korkeasaari oli kutistunut ja eläimet vähentyneet radikaalisti. Tai sitte vaan muistan väärin.

 Syyskesän loppu on ollut myös lämmin. Yli 20 plussaa on ollut niin ilmassa kuin vedesäkin. Herkkutatteja oon muutamia löytänyt ja pitäisiki lähteä kunnon sieniretkelle tästä.