maanantai 11. helmikuuta 2013

Luojan lunta luomassa

 Stä lunta on taas tullut, muutamana päivänä, ei paljoa kuitenkaan. Mutta kun on jättänyt ne vähät lumet luomatta sitä on kertynyt ihan kiitettävästi myös luotavaksi, vaikka ukko-kulta suurimman osan traktorilla auraa. Minun tehtäväksi jää sitten viimeistely, eli lapoioin ovien edustat puhtaaksia ja kellarin polun. Siinä on aivan tarpeeksi minulle. Ovia on monta joita pitää saada auki. Pitää päästä liiteriin hakemaan puita ja autotallin edusta pitää puhdistaa jotta pääsee kauppaan. Täältä on matkaa jka suuntaan ihan riittävästi joten auto on tuiki tarpeellinen.

 Lumesta huolimatta olen nauttinut tästä talvesta. On ollut ihania kirpakoita pakkaspäiviä, ei kuitentaan liian kylmää vaan sellaista sopivaa. Aurinkoa on saatu myös ja jopa jo niin paljon, että se on lämmöllään sulattanut lunta katoilta. Kevät tulee, odotan sitä. Odotan mustarastaan laulua ja joutsenten huutoa lähijärveltä. Odotan mullan tuoksua kevätkyntöjen aikaan. Mutta vielä on aikqaa nauttia tästä talvesta. Aikaa myöten ole alkanut rakastamaan kaikkia vuodenaikoja mutta jos joku pitäisi sanoa muita paremmaksi se olisi edelleen kevät.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti